Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 24 tuntia kärsimyksestä

24 tuntia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen katkerasta kärsimyksestä Luisan Piccarretan, Jumalan tahtoa palvelevan pienen tyttären kirjoittama

† Kuudestoista tunti
Kello 8–9 AAM †

Jeesus palasi Pilatukseen, asetettiin Barrabaksen jälkeen ja ruoskittiin

Valmistelu ennen jokaista tuntia

Mukaani vaivannut Jeesus! Minun köyhä sydämeni seurailee Sinua himossa ja kärsimysessä. Kun näen Sinut pukemana hulluksi, kun tiedän että Sinä, äärimmäinen Viisaus, annat järjen kaikille henkisille olennuille, haluan mennä hulluksi kipuista ja kysyä: "Miksi Jeesus hulluna? Jeesus rikollisena? Minun Jeesukseni, jonka Pyhyys ei ole vertaansa?"

Sinä olet jo jälleen Pilatuksen edessä. Nähtyään Sinut niin huonossa kunnossa, pukemana hulluksi ja kuitenkin Herodekselta tuomittamatta, roomalainen kuvernööri on vieläkin katkerampi juutalaisia vastaan. Toistuvasti hän vakuuttaa itselleen Synä syyttömästä ja ei halua lainkaan tuomit Sinut. Mutta koska haluaa antaa juutalaisille jotakin tyydytystä, sammuttaa heidän vihansa, vihanneensa, kostonjanonsa ja sammuttaa heidän kiihkeänsä verisiipiin, hän asettaa Sinut Barrabaksen vierelle sanoen: “Kumman näistä kahdesta haluat minun vapauttavan?”

Mutta juutalaiset huudahtelevat: ”Ei tätä, vaan Barrabasta!” Ja Pilatus: “Mitä sitten teen Jeesuksella, jota kutsutaan Kristukseksi?” Silloin kaikki huudahtavat, ”Ristiin hän!”

O ihmisen inhos! Kansa, joka on sinä suosittu niin monella armolla, asettaa nyt Sinut suurimman rikollisen jälkeen ja tuomitsee Sinut ristiin. Pilatus, ei tietävän miten tyydyttää heitä, tuomii Sinut ruoskintaan.

Minun Jeesukseni, Sinä olet asetettu jopa rikollisen vierelle. Sydämeni halkeaa kun näen että Sinä ajatteleet vain antavansa elämää kaikille, kun taas juutalaiset ajattelevat vain päästävänsä Sinut kuolemaan. Näyttää siltä kuin Sinä olisit sanonut:

"Pyhä Isä! Näe Poikasi pukemana hulluksi, sovittaen hullauden niin monelle ihmiselle kun he langenneet synniin. Tämä valkea pilkkanauha palvele syyllisyysvaatteiden anteeksiantona niille sieluille jotka pukeutuvat syntiin. Katso, Isä, vihanne, kostonjanon ja verenvuodatuksen himo jolla he ruokivat Sinua tekee heidät menettämään järkensä ja janomaan Vereni. Mutta minä sovitan kaiken vihansa, kaikki kostoja, kaikki vihanne ja murhat. Minä rukoilen valoa järjelle ja uskolle kaikille."

Onko suurempaa loukkausa kuin se, joka on annettu Minulle? He asettivat Minun kuuluisan rikollisen jälkeen, ja haluan korjata kaikki epäoikeudenmukaiset hylkäämiset. Oh, kaikkialla maailmassa ihmiset rakastavat panna toisia takaisin! Tässä meidät pannaan takaisin pienestä voitosta, siellä kunnian paikasta, ylenpalttisuudesta, iloista, arvoasemista, juhlista, jopa synnistä. Maailma yksimielisesti suosii meitä vähäisyyksiä, mutta olen valmis antaa itseni Barrabaksen jälkeen sovittaakseni ihmisten takaisinpanoja."

Oh, kuinka usein ne sielut, jotka väittävät rakastavansa Jeesusta, pannavat hänet takaisin! Olkaamme aina näyttämässä hänelle sitä puhdasta ja vahvaa rakkautta, joka tekee meistä seuraajia Jeesus kaikessa ja jokaisella, jopa veressä ja elämässä.

Minun Jeesukseni! Haluan kuolla kipuista ja kärsimyksestä, kun näen sinun suuren rakkautesi niin paljon kärsimystä keskellä ja sankarillisuutesi niin monien loukkausten edessä. Sinun sanat ja sovitustosi ovat niinkuin nuolia, jotka haavoittavat minun köyhää sydämeni. Sydämessani toistan sinun rukouksesi ja tyydytyksiäsi. Ei hetkekkään en eroa sinusta, muuten menetän paljon siitä, mitä teet.

Mitä nähdään nyt? Ah, sotilaat johtavat Sinut pylvääseen ruoskitaksesi. Rakkaini, seuraan Sinua. Mutta katso minua rakkauden katseella ja anna minulle voimaa olla läsnä tässä kiduttavassa kiusalluksessa.

Ruoskiminen

Minun syyttömä Jeesukseni! Nyt Seisot pylväässä. Inhimilliset sotilaat poistavat Sinulta kahlitsijasi sitomaan Sinua. Tyytymättömiin he myös riisuvat Sinut vaatteistani, jotta voivat kiduttaa Pyhää ruumista sinänsä julmimmalla tavalla. Rakkaini ja elämäni, tunnen himoavan särkyä kipusta, kun näen Sinua alastonta. Vavahdat päästesi jalkaasi, pyhä kasvojesi peittyvät neitsyen häpeään. Häpeäsi ja väsymyksesi ovat niin suuret, että olet lähellä kaatuvan maahan, koska et enää pysty seisoamaan jaloillasi. Ainoastaan sotilaat, jotka pitävät Sinua yllä, eivät päästä Sinua putoamaan, ei palveluksen vuoksi, vaan sitomaan Sinua pylvään.

Nyt he otavat köydet ja sitovat käsisi niin tiukasti, että ne turpoavat heti ja veri vuotaa sormipäistäsi. Jotta voivat vapauttaa julmuutensa, apulaiset sitovat Sinua pylvään niin tiukasti, ettei voi tehdä vähintäänkään liikettä.

Minun Jeesukseni, sinä joka pukelet kaikki olennot, aurinkoa valolla, taivasta tähtillä, kasveja lehdillä, lintuja sulilla, Sinä riisuttu vaatteista? Mitä roskaisuus! Ja minun miellyttävän Jeesukseni puhuu sielullisen katseensa:

Minulle oli tarpeen riisua alastomaksi sovittaakseni niille, jotka ilman mitään häpää tai kuritusta poistavat syyttömyyden, hyveiden ja armeliaisuuden vaateet sekä kaiken hyväksi. He pukeutuvat häpeän vaatteisiin ja elävät villieläiminä. Neitsyen punertumani sovittaa niin monen siveettömyyden, kevyttömät naisellisuudet ja häpeälliset himot. Ole siis muistissa siitä, mitä teen, rukoile ja sovita Minun kanssa."

Jumalani Jeesus! Rakkaudesi siirtyy ylimääräisestä toiseen. Näen, kuinka teloittajat ottavat köysiä ja lyövät sinua armottomasti. Sinun koko ruumiisi mustuu ja sinivihreäksi. Verta alkaa virrata heti sinun pyhimmästä ruumistasi virtauksina. Raivoissaan ja vihassaan sotilaat repivät sinun syyttömän ruumiisesi palasiksi. Mutta ei riitä, toiset ottavat paikkansa. Rautaisilla ketjuilla, joissa on koukkuja päissä, he jatkavat kiduttävää piinaamista. Jopa ensimmäisten iskujen jälkeen haavat laajenevat, liha roikkuu paloiksi, luut paljastuvat alasti ja verta virtaa niin paljon, että verta lammikko muodostuu ruoskan pylvään ympärille.

Jumalani Jeesus, riisuttuna ja piiskattu rakkaudestani! Kun sinä kestäät iskujen sateen, otan jalatsi kiinni jakamaan kärsimyksiisi ja punautuakseni pyhällä verelläs. Jumalani Jeesus, kuulen hengähdyksesi, joita vihamiehesi eivät kuule, sillä iskujen voima peittää ne. Näissä hengähdyksissä sinä puhut:

"Kaikki jotka rakastatte minua, tuletka ja opiskelkaa totisen rakkauksen sankaruutta! Tuletka ja sammutkaan verellänni himon janoa, ambitioiden ja hullujen toiveidensa janoa, haluun ja aistillisten ilojen janoa. Tässä veressäni löydät parannuksen kaikista sairauksistani. Nyt katso minua, Isä, pahoin lyötyä ruoskan iskujen sateessa. Yksin tämä ei ole riittävä minulle."

Haluan saada lukemattomia haavoja Ruumiini, jotta valmistaisin tarpeeksi asuinpaikkoja Ihmisyydelleni Taivaassa kaikille sieluille, että ne löytäisivät pelastuksensa minusta ja että päästän heidät Jumalan Luonnon Taivasta. Isäni, olkoon joka ruoska ennakkosakkoriksi sinun edessäs jokaisesta synnistä. Mitään iskuja lyö minut, ne vapauttavat niitä, jotka syyllistyvät heihin syntiin. Iskut voivat myös lyödä ihmisten sydämiä, kertoa minun rakkaudestani ja lopulta pakottaa heidät antautumaan minulle."

Kun sinä puhut näin, Jumalani Jeesus, rakkaudesi on saavuttanut korkeimman asteen. Mutta teloittajat, sokeudessaan, eivät tunnista tätä rakkautta. Sen sijasta kuin liikkuaa armeliaisuuteen, diabolinen viha kasvaa heissä ja ajaa heidät lyömään sinua vielä julmemmin. Piiskattu Jeesus, rakkaudesi väsyttää minua ja lähes aivotan minut hulluksi. Se ei ole vielä loppunut. Mutta teloittajasi ovat väsyneet ja eivät voi enää jatkaa kammottavassa kidutuksessaan. He leikkaavat ketjut, ja sinä putoat kuin kuollut omaansa veressäsi.

Näet, kuinka ruumiisi on raa'stuttu. Kuolemankova iskee sinua ajatuksesta niin monen sielun kadotuksesta. Sinä kärsit niin paljon, että makaat veressäsi hengästellen. O Jeesus, anna minun ottaa sinut käsivarsilleni vähän levätää rakkaudellani. Pystyn kaikkien haavasi ja suljen kaikki sielut sinuun. Ei koskaan enempää siela kadota. Nyt anna minut siunaamaan.

Hajautelmat ja Harjoitukset

Pyhän Annibale Di Francian kirjoittamia

Kello kahdeksan ja yhdeksän välillä Jeesus riisutaan alasti ja altistetaan julmalle ruoskimiseksi. Ja me—riisutteko me kaikki? Jeesus sidotaan pylvääseen. Sidotanko me itsemme rakkaudella? Jeesus on sidottu pylvään, kun taas lisäämme omia köysiämme synneillämme ja kiintymyksillämme, joskus jopa asioilla, jotka ovat itsekseen neutraaleja tai hyviä, eivätkä me ole tyytyväisiä juutalaisten hänelle sidonneisiin köysiin. Tämän aikana Jeesus kutsuu lempeän katseensa avulla meidät purkamaan hänet. Etkö näe, että tuossa katseessa on myös syytös meille, koska myöskään olemme osallistuneet hänen sitoamiseen? Vapauttaksemme kärsivää Jeesusta, meidän täytyy ensin poistaa omat ketjumme, jotta voimme päästä purkamaan muiden olentojen ketjut. Usein nämä pikkuketjumme ovat vain pieniä kiintymyksiämme omaan tahtoon, itserakkauteemme joka on vähän kateellista; pieniin ylimielisyytteihimme jotka, kutomalla toisiinsa, kivuliaisesti sidovat rakastavaa Jeesusta.

Joskus Rakkauden johdattamana meidän köyhään sielaamme, Jeesus itse haluaa ottaa nämä ketjut pois meille, jotta emme toistaisi hänen kivuliaisia sitojaan. Voi, kun valitamme siitä, ettei meitä sidota yksin Jeesuksen kanssa, pakotamme hänet surullisena vetäytymään meidän luostamme.

Kun hän kärsii, meidän kidutettu Jeesus korjaa kaikki siveellisyysrikkomukset. Ja me—olemmeko puhtaita mielessä, katseessa, sanoissa ja tunteissamme, jotta emme lisää iskuja tuolle syyttömälle ruumiille? Olemmeko aina sidottu Jeesukseen, jotta olisimme valmiita puolustamaan häntä, kun olennot lyövät hänet syntiäänsä.

Rakas ketjullinen Jeesus, olkoon ketjunne omani, jotta voin aina tuntea Sinut Minussa ja Sina minua Sisässäsi.

¹ Jeesus haluaa ottaa kaikki ihmiset maalliseen ihmisyytensä, jotta he olisivat arvoisia pääsemään hänen jumaluuteensa taivaassa päivänä.

Uhraus ja Kiitollisuus