29. marraskuuta 1932 kello noin 18, Voisin herra pyysi lapsiaan Fernandea (15 vuotta) ja Alberta (11 vuotta) menemään hakemaan heidän sisarensa Gilberten (13 vuotta) läheisestä siskonluostaristaan « Sœurs de la Doctrine chrétienne ». Matkalla he kutsuivat kaksi ystävää, Andrée Degeimbreä (14 vuotta) ja tämän sisaren Gilberten (9 vuotta), mukaan.
Neljä lasta, kolme tyttöä ja Albert, menivät luostarin ovelle tapaamaan Gilberte Voisinia, astuivat pihaan ja kuljettivat rautatien penkereiden läheltä, jotka kiersivät luostarin puutarhan. Albert lyödessään ovella käytti yllättynyttä ilmeensä ja katsoi penkerettä kohti huutamalla: “Katso! Siunattu Neitsyt, valkoisessa pukuissa, kulkee sillan yli!” Tytöt näkivät kirkkaan naisen hahmon, joka oli pukeutunut valkoiseen ja liikkui ilmassa, hänen jalat piiloutuneet pienellä pilvellä.
Portieri Sisar Valeria avasi oven. Kun lapset kertoivat nähneensä Neitsyen, hän kieltäytyi uskomasta ja kutsui kaikkea “hulluudeksi”. Gilberte Voisin tullee luokkansa jälkeen ei tiedä mitään tapahtuneesta. Kun hän saavuttaa omen, myös hän näkee Neitsyen sillalla. Paljon pelossa lapset juoksivat kotiin, kuitenkin päättäen palata seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä, 30 marraskuuta, Siunattu Neitsyt ilmestyy uudelleen sillalle. 1 joulukuuta hän näyttäytyy, kadottautuu, näkyy uudestaan pyhänpaimenpuun (nykyaikainen alttarin paikka) läheisyydessä ja sieltä siirtyy lähimpään pihlajapensaan oksalle, puutarhan portin vierelle. Siellä hän ilmestyy kolmekymmentäkolme kertaa, kunnes 3 tammikuuta.
Hän on pitkässä valkoisessa mekkussa sinisen sävyjen kanssa. Päässään he näkevät pitkän valkoisen huivin laskeutuvan olkapäilleen. Ohuita kirkkaiden säteitä sulautuvat hänen päästään, muodostaen kruunun. Käsistään rukoilevat ja hän hymyilee.
Viisi näkijälasta
Siunattua Neitsyen ilmestyksen jälkeen 1 joulukuuta iltana, paikallinen pappi Isä Lambert konsultoi lapsien äitiä ja neuvotti hiljaisuutta, vaikka tämä luonnollisesti osoittautui vaikeaksi, kun tarina alkoi levitä kaupungissa. Seuraavana iltana 2 joulukuuta Albert kysyi naiselta, oliko hän Siunattu Neitsyt, jolle hän hymyili ja vavasi päästään, ja kun kyseenalaistettiin mitä haluaa, hän vastasi yksinkertaisesti: “Ole aina hyvää”, sanat jotka saivat vastaavan “Kyllä, olemme aina hyviä”.
Maanantaina 6 joulukuuta lapset toivat isän Lambertin ehdotuksesta ruusukkeen esiin ilmestyksissä ensimmäistä kertaa ja saivat palkkioksi nähdä ruusukkeen neidon oikeassa käsivarsessa, tapaan joka jatkui jäljellä olevissa ilmestymisissä.
Seuraavana iltana lapset näkivät uudelleen Neitsyen, jonka he kertoivat olleen vaiennut, ja tämän jälkeen heidät tutki neljä lääkäriä. He todistivat heidän hyvän mielenterveytensä ja fyysisen terveydentilan sekä vastauksidensa ilmeisen rehellisyyden. Heitä valvottiin tarkasti varmistamaan ettei he voineet puhua keskenään, ja kun joka ilmestys oli ohi, heidät kuulusteltiin erikseen siitä, mitä olivat nähneet.
Torstaina 8 joulukuuta, Neitsyen kuolematon sikiämisen juhlapäivänä, noin viidentuhannen ihmisjoukko kokoontui odottaen suuren ihmeen; mutta he näkivät vain lapset ekstasissa, jotka eivät huomanneet alle heidän käsiinsä pidettyjä syttyneitä tulkkeja, neulojen pistoksia tai silmiin päin suuntautuneita valoja. Lääkäri, joka oli paikalla, todisti ettei lapsien käsissä löytynyt palamisen jälkiä, vaikka he olisivat pitäneet saada ensimmäistä asteen polttovammoja.
29 joulukuuta Fernande näki Neitsyen kultaisen sydän säteiden ympäröimänä, ja tämä nähdään myös kahden muun lapsen osalta 30 joulukuuta, kun Neitsi toisti lauseensa: “Rukousta, rukousta paljon”, jota kuuli vain Fernande. Vuoden 1932 viimeisenä päivänä, 31 joulukuuta, kaikki lapset näkivät Marian kultaisen sydänen. Tämä on tulkittu viittaavan yhteyteen Beauraingin ja Fátiman välillä sen painotuksen vuoksi omistautumiselle Neitsyen kuolematon sydämelle.
1 tammikuuta 1933 Maria puhui Gilberte Voisinille pyytäen tätä “Rukousta aina”, painottaen sanaa aina; seuraavana päivänä hän kertoi heille, että 3 tammikuuta, joka osoittautui viimeiseksi ilmestykseksi, hän puhuisi jokaiselle heidän erikseen. Suuri joukko ihmisiä, arvioitu olevan välillä kolmekymmentä ja kolminkymmentäviiden tuhatta henkeä, kokoontui illalla kun lapset alkoivat ruusukkeensa.
Puhettuaan ensin nuorimpaa lasta Gilbertea, kertoen tälle salaisuuden jota ei pitänyt paljastaa, hän sanoi: “Näkemiin”. Sitten hän puhui Gilberte Voisinille antamalla tälle nähtyä päällimmäisen lupauksen Beauraingista, “I muutan syntisiä”, sekä myös salaisuuden ja sanoi: “Näkemiin”. Albertille annettiin samoin salaisuus ja hänelle sanottiin hyväästihän, kun taas Andréelle hän sanoi: “Ikuinen Jumalan Äiti, Taivaan Kuningatar. Rukousta aina”, ennen kuin ottikin tästä jäähyväiset samalla tavoin kuin muiltakin, näyttäen kultaisen sydämensä lopuksi Fernandelle sanoen: “Rakastatko minun Poikani? Rakastatko minua? Niin uhraudu itsesi minulle. Hyväästihän!”.
Saksan tapahtumien kontekstissa, jossa natsit olivat vallassa ottaa valtaa, ymmärretään miksi Neitsyen olisi pitänyt painottaa rukouksen tarpeellisuutta.
Näkyjät herättivät suuria kiinnostusta ja keskustelua koko Belgiassa, kun niistä raportoitiin lehdissä ja aikakauslehtien sivuilla. Maallikkopapiston lehtiä kritisoivat näkymiä yleensä negatiivisesti: suurimmaksi osaksi heidän raporttinsa olivat huonolaatuisia tai toissijaisia, ja niitä vastattiin helposti. Ensimmäisen vuoden aikana Beauraingiin kävi yli kaksi miljoonaa ihmistä, ja raportoitiin useita paranemia. Lapset kaikki menivät naimisiin ja perhettä saivat, pyrkien pysymään mahdollisimman taustalla; he näkivät itsensä vain välineinä Jumalan äidin viestin levittämiseksi tunnetuksi.
Silta, jolla Neitsyt Maria ilmestyi ensi kerran
Piispa nimesi tutkimuskomission vuonna 1935, ja työ jatkui hänen seuraajansa aikana. Muttei ollut kuin heinäkuussa 1949, kun pyhiinvaelluskohde virallisesti tunnustettiin ja kaksi tärkeää asiakirjaa julkaistiin. Ensimmäinen käsitteli kahdesta useista paranemisista Beauraingissa, julistamalla ne ihmeiksi. Toisen asiakirjan muodossa piispa Charue kirjoitti papistolle: “voimme kaikessa rauhallisuudessa ja varovaisuudella vahvistaa, että Taivaan Kuningatar ilmestyi Beauraingin lapsille talvella 1932-1933 erityisesti näyttääkseen meille äidillisessä sydämessäänsä huolissaan rukouksen kutsuun ja lupaavansa voimakkaalla välityksellään syntisten kääntymiseksi”.