Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 24 tuntia kärsimyksestä

24 tuntia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen katkerasta kärsimyksestä Luisan Piccarretan, Jumalan tahtoa palvelevan pienen tyttären kirjoittama

† Seitsemästoista tunti
Klo 9–10 AM †

Jeesus kruunattiin piikkinauhalla, pilkattu ja nauratta. Ecce Homo! Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan

Valmistelu ennen jokaista tuntia

Jeesus, rakkauteni on ääretön! Mitään sinua katsoen ymmärrän, mitä kärsit. Olet jo yksittäinen haava; sinussa ei ole yhtään parantunutta kohtaa. Teloittajat vihastuvat siihen, että katselet heitä vielä rakkautta silmätänne kipuissasi. Rakkauden, lempeyden ja viehätyksen täyttämät katsekset ovat niin monta ääntä, jotka toivovat lisää kärsimystä ja uutta kidutusta. Apulaiset nousevat sinua jalkoilleen aiheuttamaan uusia kärsimyksiä ja vielä kipumpaamaisemmat piinat. Mutta sinä, joka et pysty seisomaan, putoat taas veresiin. Kidutusasi vihastuvat tähän ja nostavat sinut potkuillaan ja lyönneillään sekä vetävät paikkaan, jonne sinua on kruunattava piikkinauhoilla.

Jeesus kruunataan piikkinauhalla

Jeesus, jos et pidä minua pystyssä rakkauden katseellasi, en voi nähdä sinua kärsimässä. Vapina kulkee sydämessäni ja sieluni; sydän lyö voimakkaasti, tunnen kuoleman läheisyydessä. Jeesus, Jeesus, auta minua!

Näyttää siltä, että sinä puhut:

"Lapseni, rohkeutta! Älä jätä mitään siitä, mikä olen kärsinyt ja huolehti opetuksistani. Minun on uusittava koko ihminen. Syyltä on kruunaamassa häntä häämöttelyllä ja häpeällä niin, ettei hän voi esiintyä Enneni Majesteettia; syyllisyys on nöyryyttänyt hänet ja tehnyt hänen menettävä kaikki oikeudet kunniaan ja kunniaseen. Siksi minun kruunaamani piikkinauhalla palauttaa kruunun ihmisen otsalle, palauttaa hänelle kaiken oikeutensa ja antaa hänelle kunnian ja kunniaksen. Piikkiniä ovat sovituksen äänet Enneni Isää niin monen ajatuksellisen synnin vuoksi, erityisesti ylimielisyyden; ne ovat valon säteitä kaikille luoduille henkille ja rukoiluja, että ihmisten lapset eivät enää loukkaa minua. Siksi liity minuun, välittä ja sovita minut."

Jeesus, julmat vihollisesi istuttavat sinut penkille, heittävät vanhan purppuravaatteen ympärillesi, tekevät piikkinauhan kruunun ja asettavat sen ihanallisen pääsiin paholaisellisella raivolla. Sitten ottaen sauvoja lyövät sinua ja antavat piikit tunkeutua otsasiin, joskus jopa silmiisi, korviisi, aivoihisi ja kaulaasi.

Rakas, kuinka kipua, mitä puhettomat kärsimykset! Kuinka monta julmaa kuolemaa olet kokonut! Veresi on jo virtaamassa kasvoillasi niin, että näkyy lähes vain verta. Silti nääkään piikkejä ja veren alla sinun pyhä kasvojesi loistaa lempeydellä, rakkaudella ja rauhalla. Komedian päätöksessä he antavat Sinulle ruo'an scepterina, ja nyt heidän pilkanneensa voi alkaa. He tervehtivät Sinua Juutalaisten kuninkaana, lyövät sinun kruununasi ja antavat Sinulle poskislappeja.

Sinä vaikit ja näin kadehdit niiden himon, jotka pyrkivät valtaan ja arvoon, teet korvaukset niille, jotka käyttävät epäarvollisesti korkeassa asemassaan ja siten tuhoavat kansoja ja heidän heille luovutettujen sielunsa.

Ruo'an, jota Sinä pidät kädessäs, teet korvaukset niin monelle hyväksi työlle, joka on ilman sisäistä henkeä, jopa niille, jotka tehdään pahalla tahdolla. Kestämällä pilkkaa ja halventamista, teet sovituksen niille ihmisille, jotka profanoivat, halveksuvat ja nauravat pyhimmistä asioista.

Jeesus, kuninkaani! Vihamiesi jatkavat loukkauksissaan, verta virtaa niin runsaasti sinun pyhästä päästässi kasvoillesi, että en kuule sinun makeaa ääntäni. O MINÄ haluaisin laskea päänseni nää piikkeihin tuntea niiden pistoksia.

Jeesus, kuinka kauniit olet näissä tuhansissa kipuissasi! Näyttää siltä kuin Sinä puhuut minulle:

"Lapseni, päästä nämä piikit kertoa, että haluan asettua Sydämien kuninkaaksi, sillä kaikki valta kuuluu Minulle. Ottaa nämä piikkini ja haavoita sydämesi niillä. Päästä siitä pois mitkä eivät kuulu Minulle. Jätä piikki sydämesi sinetiksi, että olen sinun kuninkaasi, estämään toisen asettumasta sinuun. Tee kierroksesi kaikkien sydämen kautta. Haavoittamalla niitä piikkeini, päästä pois heistä pyyhkäisyinen ylimielisyyden savu ja kaikki lipeä, jota ne sisältävät, jotta jokainen voi asettaa Minun kuninkaakseen."

Rakkauteni, sydämeni kaventuu, kun en saa jäädä Sinun luoksesi. Niin päästääkään piikkisi korviini kuullakseni vain sinun äänensi, silmiini katselemaan Sinua ainoastaan, suuhuni että kielteni pysyisi mykkänä kaikesta, mikä voi loukata Sinua, ja saadaa vapauden ylistää ja kunnioittaa Sinua kaikki ihmiset. Jeesus, kuninkaani! Ympäröi minut piikkeillesi, jotta ne suojelevat minua, puolustavat minua ja pitävät sinua aina muistossa.

Nyt puhdistan veresi ja hieman Sinut, sillä näen vihamiesisi vievän Sinua takaisin Pilatukseen, joka tuomitsemaan Sinua kuolemaan. Piikkikruunattu Pelastajani, auta minua jatkamaan sinun kärsimyspolullasi.

Jeesus jälleen Pilatus edessä

Rakkauteni sydän, haavoittunut rakkaudesta ja pistetty Sinun kärsimyksesi, ei voi elää ilman Sinua. Siksi etsin ja löydän sinut uudelleen Pilatuksen edestä.

Mitä järkyttävää näytöstä! Taivaat vaivautuvat, helvetti kavahtaa pelosta ja vihasta samanaikaisesti. Elämäni sydän, silmätini eivät pysty nähdään sinua ilman kuolemaan lähestymistä. Mutta sinun hurmaavasi rakkaudesi pakottaa minua katselemaan sinua kuitenkin täydellisesti ymmärtääkseni sinun kärsimyksiäsi. Ja katsoin sinua hengähdyksen ja kyyneleiden kanssa. Jeesus, sinulla on edelleen vaatteet riisuttuna. Sijaan pukua näen sinut veressä pukeutumana. Lihaasi rippuu paloina ruumiistasi, luusi ovat paljastuneet, pyhäin kasvoisi enää tunnistaa. Piikit ovat tunkeutuneet päähäsi suoraan silmiisi asti. Näen vain verta virtaavan maahan, jättäen verisen juoksuun jäljesi askelillesi.

Sinua ei enää tunnista, olet niin lyöty, että olet saavuttanut alimman tasapainon nöyryyttä ja kärsimysten korkeimmalle asteelle. Oo, minulla on vaikea kestää sinun näkemistäsi! Oo, haluaisin kaappaavani sinut Pilatuksen vallasta, sulkevani sinut sydämeni sisään ja antavaisi sinulle levon. Kuinka paljon haluaisin parantaa haavoitasi rakkaudellasi, tulvia maailman verelläsi, upottaa kaikki sielut siihen ja johtaa ne sinun luoksesi kärsimystesi saaliina.

Eniten kestävä Jeesus, vain vaivalla pystyä katselemaan minua piikien läpi puhumaan minuulle:

"Lapseni, tule näihin sidottuihin käsivarsiini, taipaa pääsi rintani rinnalle ja tuntee eniten intensiivistä ja kitkerää kipua. Mitä nähdät ihmisyydestäni ulkopuolella on vain sisäisen agoniiani ylijäännös. Huomaa sydämmeni lyöntejä ja huomaa, että minä korvaan monien hallitsijoiden epäoikeudenmukaisuudet, köyhien ja syyttömien sortamisen, jotka ovat asetettu syyllisten perään. Minä korvan ylpeän arvon, joka ei huolehti kaikkia lakeja jalkoi ja tekee epäoikeuden naapuriinsa koska he sulkevat silmänsä totuuden valosta."

Näillä piikkeilleni haluan hajottaa heidän ylpeän arvonan ja, kuoppaisten ne päässäni, avata tien henkesiin järjestää kaikki asiat totuuden hengessä. Jos seisoin niin syvästi nöyryytettyinä tällä epäoikeudellisen tuomarin edessä, minä teen kaikkien ymmärtämään että vain hyve myöntää sen arvon joka tekee ihmisen kuninkaaksi itsestään. Haluan opettaa kaikki hallitsijat että vain hyve yhdistettynä suoraan mielellä tekee heidät arvokkaiksi ja kykyisiksi johtamaan ja hallitsee toisia. Kaikki arvon ilman hyvettä ovat vaaralliset ja valitettavat lahjat. Tyttäreni, päästä korjaustoimintani sydämesiin ja jatka huolehtimaan kärsimyksistani."

Kun Pilatus näkee sinut niin pahasti lyötyn, hän vaivautuu ja huudaa tunteikkaasti:

"Onko mahdollista että niin paljon julmuutta löydetään ihmisen sydämestä? Aitoon, kun tuomitsin syytetyn ruoskituksi, se ei ollut tahdoni että hän olisi kohdeltu tällä tavalla." Täysin hämmentynyt ja kykenemätön katselemaan sinun kipua täynnä olevaa kasvoasi enää pidempään, hän kääntää silmänsä pois sinusta. Jotta löytäisi vakuuttavampia syitä vapauttaa sinut vihollistesi käsiin, hän järjestää uuden kuulustelun sinulla.

"Kerro minulle, mitä olet tehnyt? Kansasi on antanut sinut kätteni. Oletko oikeasti kuningas? Ja mikä on valtakuntasi?"

Et sinä, Jeesukseni, et vastaa näihin Pilatuksen kiireellisiin kysymyksiin. Täällä itsessässi mietiskellen ajattelet vain pelastaakseni minun köyhän sieluni niin suurten kärsimysten kustannuksella.

Koska Pilatus ei saa vastausta, hän lisää:

“Etkö tiedä, että minulla on valta vapauttaa sinut tai tuomita?”

Ja sinä, rakkaani, joka haluat pimennän totuuden valon Pilatuksen henkeen, vastaat:

"Sinulla ei olisi minua vastaan mitään valtaa, jos se ei olis ollut annettu sinulle yltäpäästä. Mutta ne jotka luovuttavat minut sinun käsiisi tekevät suurempaa syntiä."

Ecce Homo!

Herkkään äänesi liikutettuna Pilatus päättää, innostuksessaan, näyttää sinut vihollisillesi tuomioistuimen terassilta. Hän toivoo että armeliaisuus herää heidän sydämissään kun he näkevät sinun niin pahoin lyödyn. Näin hän haluaa vapauttaa sinut.

Surullinen Jeesukseni! Sydämeni sortuu kun katsoen sinua. Vaikeasti et edistää Pilatuksen perässä, taipunut kourun painon alla. Veri merkkaa askeliasi. Kun astuat ulos, näet mielenliikuntaa odottavan väkijoukon, joka himoaa tuomioasi. Pilatus vaatii hiljaisuutta jotta kaikkien huomion saisi ja ymmärrettäisiin kaikenlaista. Hämmentyneenä hän ottaa kahden nurkan sinun purppurapalttusi, jota peität rintasi ja olkapääsi, vetää ne sivuille niin että kaikki voivat nähdä kuinka pahoin lyöty olet, ja puhuu kovaäänisesti:

“Ecce homo! Katso, mikä mies! Katso, hänellä ei ole enää ihmisen muotoa. Katso hänen haavansa; häntä ei tunnista. Jos hän on tehnyt pahaa, niin hän on kärsinyt tarpeeksi, jopa liikaa. Minä olen jo katunut että teitin hänet ruoskituksi. Niin päästetään hänet vapaaksi.”

Jeesukseni, rakkaani, anna minun pitää sinua. Tällaisen ankaran kärsimyksen painon alla et enää pysty seisoamaan ja horjuat. Voi tässä vakavassa hetkessä kohtalosi ratkeaa. Pilatuksen sanojen jälkeen on syvä hiljaisuus taivaalla, maalla ja manalaisissa. Heti sen jälkeen, kuin yhdellä äänellään, kuuluu kaikista kurkuista huuto:

"Ristiinnaulita hänet, ristiinnaulita! Haluamme hänen kuolevan!"

Jeesukseni, elämäni, näen sinun kuolemassa. Kuoleman huuto nousee sydämessäsi. Oo, anna minulle, pyydän sinua, kuolla samanaikaisesti sinun kanssa! Sinä, rakkaani Jeesukseni, puhu minuun liikutettuna kipuni:

"Lapsi, kumartakaa pääsi Minun sydämeni eteen ja osallistu Minun kärsimyksiini sekä sovitustöihini. Hetki on juhlallinen: se on päätös Minun kuolemasta tai ihmiskunnan kuolemasta. Tässä hetkessä kaksi virtaa valuu Minun sydämeni. Toisessa ovat sielut, jotka haluavat Minun kuoleman löytääksensä elämän Minussa. Hyväksymällä kuoleman heidän puolestaan he pelastetaan ikuisesta tuomiosta ja Taivaan Valtakunnan ovet avautuvat vastaanottamaan ne. Toisessa virrassa ovat ne, jotka haluavat Minun kuoleman vihasta ja sinä kautta sinettelevät itsensä tuomioon. Minun sydämeni on repiva. Kukin näistä sielujen tuhoista on puhumattoman lähellä Minua. 'Helvetin kivut ympäröivät Minua' (Ps 17:6). Voi, minun sydämeni ei enää kestä nämä katkerat kivut. Tunnetaan näiden sielujen kuolema jokaisella sydänlyönnilläni, joka hengitykselläni ja toistelen uudelleen ja uudestaan: 'Pitäisikö niin paljon verta valua turhaan? Ovatko Minun kärsimykseni turhat niille monelle?'¹

O lapseni, pidä minut pystyssä, en voi kestää enempää! Jaa Minun kidutuksessani. Olkoon elämäsi jatkuva uhri sielujen pelastamiseksi ja helpottamaan sydämestäni revivän kivun."

Jeesus, olkoot kärsimyksesi minunkin, ja olkoot sovitusteosi minussa katsauksena.² Mutta näen Pilatuksen olevan huonolla tuulella, mikä saattaa hänet huutamaan:

"Kuinka ristiinnaulitsisin tämän kuninkaan? En löydä hänestä syytä." Ja juutalaiset huutaavat niin, että ilma vavahduttaa:

"Meillä ei ole muuta kuningasta kuin keisari. Jos vapautat tämän, et ole keisarin ystävä. Ristiinnaulitse hänet, ristiinnaulitse!"

Tuomittu kuolemaan Pilatuksen toimesta

Pilatus, joka ei enää tiedä miten auttaa itseäänsä, saa tuoduksi itselleen vesialtaita pelkääksensä menettävänsä virkansa ja pestä käsiään puhuessaan:

”Olen syytön tästä oikeudenmukaisen miehen verestä.” Ja juutalaiset huutaavat uudelleen:

”Olkoon hänen veri meillä ja lapsillamme!”

Tietäen Sinun, Jeesus, olevan tuomittu, he puhkeavat iloon, taputtavat käsiäänsä ja huutaa ilosta. Samalla aikaa, Jeesus, sinä sovitat ne, jotka korkealta seisoen ihmisen pelossa ja ettei menettääkseen virkojaan poljivat pyhäimmät lakeja eivätkä huolehtineet koko kansakunnan tuhosta. Sinä sovitat ne, jotka suosivat pahoja ja tuomitsivat syyttömiä. Sinä sovitat myös ne, jotka herättävät Jumalan vihan rangaistavaksi heidän syntiensä jälkeen."

Mutta kun sinä sovitat, sydämesi vertaa koska näet etukäteen että valittu kansani isketään taivaan kirouksella. Juutalaiset ovat vapaaehtoisesti halunneet sen ja sinettelevät kirouksen Sinun verelläsi, jota he ovat kutsuvat itselleen."

Jeesus, sydämeni on murtumassa. Anna minun pitää sitä kädessani ja tehdä sinun sovitustekojasi omiksi. Sinun rakkautesi yksin pyrkii korkeampiin asioihin. Syyttömästi etsii ristiä. Elämäni, seuraan sinua. Levähdä hetken aikoja kätessani. Sitten me menemme yhdessä Golgatanmäelle. Jää siis minun kanssa ja siunaa minut.

Hajautelmat ja harjoitukset

isä Annibale Di Francialta

Kello yhdeksästä kymmeneen, piikkikruunulla varustettu Jeesus pilkataan kuninkaaksi ja altistetaan kuulemattomille loukkauksille ja kivuille. Hän korjaa erityisellä tavalla ylenpalttisuuden synnit. Ja me—vältämmekö ylpeyden tunteita? Omistammeko Jumalalle hyvyydet, joita teemme? Pitäämmekö itseään muiden alaisina? Onkohan mieleni aina tyhjä kaikista muista ajatuksista, jotta armo saisi syntyä? Usein emme anna armolle tilaa pitäen mielentämme täyttymättömänä. Silloin kun mielemme ei ole kokonaan Jumalalla täytetty, me itse aiheutamme

paholaisen häiritsemään meidät, ja mahdollisesti heräämään kiusaukset. Kun mieleni on täynnä Jumalaa, paholainen lähestyy meitä, ei löydä paikkaa, johon suuntaisi kiusauksensa, se sekavana pakenee. Totuudessa pyhät ajatukset ovat niin voimakkaita paholaista vastaan, että kun hän on lähellämme, ne haavoittavat häntä monilla miekkoilla ja heittävät hänet pois.

Siksi valitamme epäoikeudenmukaisesti, kun mieleni häiritsemään ja kiusataan vihollisella. On meidän huono valvominen, joka pakottaa vihollistamme hyökkäämään meitä vastaan. Se vakoilee mieltämme etsien pieniä aukkoja, joista hyökätä. Silloin sen sijaan, että helpotaisimme Jeesusta pyhyillä ajatuksilla ja poistaisimme piikit päästään, kiitamattomat me työntäämme ne hänen päähänsä, tekevämme hänelle kipua terävämmäksi. Tällä tavalla armo jää epätyydyttymättömänä eikä voi toteuttaa pyhiä innoittavuuksia mielessämme.

Usein me teemme jopa huonompaa. Kun tunnemme kiusaukset painavina, sen sijaan että tuomaisimme ne Jeesukselle tekemällä niistä poltettavaa pakkaa hänen rakkauden tulessa, huolestumme, surumielisymme ja spekuloimme juuri nämä kiusaukset. Siksi mieleni ei jää vain pahan ajatusten vallassa, vaan koko köyhä olemuksemme on niillä imeytyneenä; ja siten se olisi lähes ihme Jeesukselta vapautua. Ja Jeesus katsoo meitä piikien kautta ja kutsuu meidät, näyttäen sanoen: “Oi minun lapseni, et sinä itse haluu kiinnittyä minuun. Jos olisit tullut heti minun luokseni, auttanisin sinua vapautumaan häirintöistä, joita vihollinen toi mielesi; ja et olisi tehnyt minut niin paljon hengittämään paluusi takia. Pyydin apua sinulta vapauduttakseni näistä terävistä piikeistä; mutta odotin turhaan, koska olet ollut kiinnostunut työstä, jonka vihollisesi antoi sinulle. O! Kuinka vähemmän kiusattu olisit, jos tulit heti ranteisiini. Silloin pelätessään minua eikä sinua, vihollinen jättää sinut välittömästi.”

Jeesuksen piikit sulje ajatuksiani mieleesi ja estä vihollista aiheuttamasta minkäänlaista kiusausta.

Kun Jeesus tekee itsensä tunnetuksi mielessämme ja sydämessämme, vastaisimmekö hänen innoittavuuksiaan vai unohtaisimme ne? Jeesus pilkataan kuninkaaksi. Ja me—vältämmekö

Kunnioitammeko kaikki pyhät asiat? Käytämmekö kaikkia niihin kuuluvia kunnianosoituksia, kuin koskettaisimme itse Jeesusta Kristusta?

Ylpeä Jeesuseni, anna minun tuntea piikkeisi, jotta ymmärtäisin ne kuinka paljon sinä kärsit ja voin asettaa Sinut kuninkaan koko itseni.

Parvekkeelta esiteltynä Jeesus tuomitaan kuolemaan niiden ihmisten toimesta, jotka olivat rakastaneet häntä ja saaneet niin paljon hyötyä hänestä.

Rakastaen Jeesusta hyväksyy kuolemisen meidän puolestamme, jotta antaisi meille Elämän. Olemmeko valmiita hyväksymään minkälaisenkin kipua estääkseen Jeesuksen loukkaukselta ja kärsimykseltä? Kippumme tulee hyväksyä, ettei tehdä Jeesukselle kärsimystä. Ja koska hän kärsi äärimmäisen Inhimillisyydessään, ja meidän on jatkettava hänen Elämäänsä maassa, meidän täytyy vastata Jeesuksen Kristuksen Inhimillisyyden kipuihin omillaan.

Kuinka säästämme kärsimystä, jota Jeesus kokee nähtyään monen sielun riistettävän Sydämestänsä? Teemmekö hänen kärsimykseensä omakseen helpottaaksemme häntä kaikesta, mitä hän kärsii? Juutalaiset haluavat hänet ristille, jotta hän kuolisi rikollisena ja hänen nimi poistettaisiin maan päältä. Ja pyrimmekö saamaan Jeesuksen elämään maassa? Teoillamme, esimerkimme ja askelillamme meidän täytyy jättää Jumalallinen Merkki maailmaan, jotta Jeesus tunnustetaan kaikilla, ja että hänen Elämänsä saa Jumalaisen Kaikuun, joka kuullaan maailman toisesta päästä toiseen. Olemmeko valmiita antamaan omaamme elämäni helpottaaksemme rakastettua Jeesusta kaikkiin loukkauksistaan, tai imitoimmeko juutalaisten tapoja—ihmisiä niin suosittuja—ja huudamme heidän tavallaan: “Crucifigatur” [ristillä kuolemaan]?

Tuomittu Jeesuseni, olkoon tuomiosi omaksi, jota hyväksyn rakkauden sinua kohtaan. Ja Sinun lohdutuksesi varten valan itseni jatkuvasti Siihin, jotta toisi Sinut kaikkien olentojen sydämiin, tekisin Sinut tunnetuksi kaikille ja annan Elämäsi kaikille.

¹ Psalmin sanaan paraphrasi: Mikä hyöty vereni vuodatuksessa? Ps.30,10.

² t.s. sielu heijastaa niitä.

Uhri ja Kiitollisuus