Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 24 tuntia kärsimyksestä

24 tuntia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen katkerasta kärsimyksestä Luisan Piccarretan, Jumalan tahtoa palvelevan pienen tyttären kirjoittama

† Kaksikymmeneskolmas Tunti
Klo 16–17 †

Jeesuksen hautaus. Marian katkeran surun hetki

Valmistelu ennen jokaista tuntia

Mun Jeesukseni! Sinut ottavat ensiksi syliisi ristiiltä laskettua sinua on surullinen äitisi. Hänen käsivarsissaan lepoaa piikkien läpäisee pääsi. Mun armollisin Äiti! Älä pidä minun seurassasi olevan alhaisena. Tee mahdolliseksi, että yhdessä Sinun kanssa voin suorittaa viimeiset kunnianosoitukseni rakastetulle Jeesukselleni.

Kyllä se on totta, sinut ylittät minut rakkautessasi ja lempeydessässi koskettaa mun Jeesustani. Mutta minä pyrin imitoimaan Sinua mahdollisimman täydellisesti jotta voisin ansaita Hänen mielihyvänsä kaikessa.

Sinun ja minun käsillämme vedetään pois piikit, jotka ympäröivät hänen rakastettavaa päättäni. Sinun palvontasi, jota tarjoat syvyimmässä nöyryydessä ja hengellisyydessä, yhdistän omaniin.

Taivaallinen Äiti, sinä olet jo valmistelemassa käsillesi pestä veren silmillään, jotka antoivat henkistä valoa koko maailmalle mutta ovat nyt synnyttäneet ja sammunneet. O Äiti, yhdessä Sinun kanssa haluan korvata kaikki syntit, joita ihmiskunta on tehnyt himon kautta.

Rakas Äiti, näen sinut katselemassa marttyyri Jeesuksen kasvoja kyyneliin ja kipuun upotettuna. Yhdistän kipuni ja kyynelini Sinusiin. Pestäkää yhdessä hänen pyhimmän kasvonsa saastumisesta. Palvotaan sitä kasvoa, joka on täynnä jumalallista majesteettiä, jolla raptaa taivas ja maa, mutta ei nyt anna elämän merkkiä.

Palvotkaamme, Äiti, hänen pyhän, jumalanomaisen suunsa, joka on vetänyt niin monta sydäntä itseensä soinnuttavien sanojensa melodiassa. Äiti, paina huulesi niihin kalpeisiin ja verettömiin huuliisi poikasiin, jotka kuolema on sulkenut ikuisesti.

Äiti, suutelemme myös ne luomiskykyiset kädet, joilla hän teki meille niin monta ihmeitä, niiden läpäiseet kädet, jotka ovat jo kylmät ja jäykistyneet. Sinetöidään kaikkien sielujen kohtalo näihin pyhiin haaviin. Jeesus löytää ne uudelleen ylösnousemuksessa, ja kun sinä olet sulkenut niitä hänen stigmateissaan, ei yksikään siela enää koskaan kadu. Äiti, palvotkaamme nämä syvät stigmat kaikkien ihmisten puolesta ja kaikkien ihmisten edestä.

Taivaallinen Äiti, sinä olet jo valmistelemassa suutelemaan Jeesuksen köyhän jalkojasi. Kuinka kammottavat ovat niiden stigmatat! Naulat ovat revineet lihaa ja ihoa osiksi, ja pyhä ruumiin paino on laajentanut ne. Palvotaamme yhdessä nämä stigmatat syvyimmässä nöyryydessä. Sinetöidään kaikki syntisten askelit niihin, jotta he kulkessaan tuntevat Jeesuksen kävelevän heidän rinnallaan ja enää uskaltaisi loukata häntä.

Näen, surullinen Äiti, kuinka katseesi on kiinnittynyt keihäässä avatun sydämen. O sulje ja haudanne minut siihen. Jos säilötät sydämeni ja elämäni tällä tavalla, niin jäädään piilotettuna sinne ikuisiksi aikoiksi. Anna minulle Rakkautesi, Äiti, rakastamaan Jeesusta, anna sydämesi rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta, kärsimään ja sovitustyötä tekemään jokaiselle tälle sydämelle kohdistetulta loukkaannuttavalta.

Älä unohda, Äiti, että niin kuin sinä luovutat Jeesuksen haudaksi, haluaisin minäkin olla hänen kanssaan hautaamani käsilläsi, jotta voisin myöhemmin nousemaan hänen ja kaikkien hänen omistamiensa kanssa.

Nyt haluan myös maksaa sinulle, rakkaimman äitini, isänmaallisen rakkauteni kunnianosoituksen. Olen syvästi surullinen sinun takia. Jos olisi mahdollista, yhdistäisin jokaisen sydämenlyönnin, kaiken toivomuksen ja kaikki luonnon elämän ja asettaisin ne jalkojesi eteen todisteena osallisuudestani kärsimyksestäsi ja rakkautesasi. Tunnen sinua kohtaan sääliä sen valtavan kipun takia, jota kokisit nähtyäs Jesus: kuollut, piikkinauhalla kruunattu, iskuista ja nauloista repäistynyt; kun nähdit ne silmät, jotka eivät enää katso sinua, korvat, jotka eivät enää kuule ääneesi, suut, jotka eivät enää puhu sinulle, kädet, jotka eivät enää siunaa sinua ja jalat, jotka eivät enää seuraile sinua. Jos olisi mahdollista, annaisin Sinulle Sydämen Jeesuksesta, joka ylikyllästyy rakkaudella. Annan sen Sinulle näyttämään osallisuuteni kärsimyksestäsi, niin kuin se ansaitsee, ja lohduttamaan Sinua äärimmäisessä katkeruudessa kipusi.

"Oi kuinka arvoisia sieluja minulle! Ne maksoivat Minun Poikani elämän, joka on myös Jumala. Ja minä, hänen Äitini ja ihmiskunnan yhteisöpelastaja, jätän sielut sinulle perinnökseksi, pyhä Risti."

Surullinen Äiti! Olet jo valmistautumassa tekemään viimeisen uhrauksen ja haudatamaan Jumalallesi Poikasi. Täysin taivasta palvelevana, annat hänelle viimeiset kunnianosoitukset ja asettat hänet hautaan omilla käsilläsi. Kun lait sinun ruumiisi hautaan, jättääst sinut hyvän yön ja suudellet häntä viimeisen kerran, kipu yltyy niin, että sydämesi haluaa rikkoutua. Rakkaus ja kipu sitovat Sinua elottoman ruumiiseen, ja molemmat ovat yhtä suuria kuin jos ne haluaisivat sammuttaa sinun elämän liekin kuten poikasi.

Rikas äiti! Kuinka selviät ilman poikaasi, joka oli kaikki Sinulle, elämäsi? Mutta niin on ikuisen tahton neuvonta. Sinun täytyy kamppailla kahden voittamattoman voiman kanssa: rakkaus ja jumalallinen tahto. Rakkaus pitää Sinua haudassa ja haluaa estää eroon, jumalallinen tahto on sitä vastaan ja vaatii uhrausta. Valitettava äiti! Mitä tehdään? Kuinka minun sääli sinua. Enkelit, tuletka ja viekätkä Hänen pois Jeesuksen ruumiin jäsistä, jotka ovat jääneet kuolleiksi, muuten hänkin katoaa.

Mutta, oi ihme! Kun Sinä, äidini, näytät sammunut Jeesuksen kanssa, kuulun äänesi, joka vavistaa kipua ja katkeaa hengähdyksistä puhumassa:

"Rakas poikani! Minulla on vielä yksi lohdutus jäljellä, joka on helpottanut kärsimystäni: Voisin itkeä kipuni haavojen yli sinun pyhimmän ihmisyydesi, palvoa ja suudella ne. Nyt tämäkin lohdutus on otettu minulta pois. Jumalallinen tahto on säädetty niin, ja minä luovutan. Mutta tiedä, poikani, että vaikka haluaisin, en voi. Itsekään ajatus erottamiseni sinusta viedä voimani pois. Elämän hengitys tuntuu karvaavan minulta. O anna minun, jotta olisin tarpeeksi vahva tälle katkeralle erotukselle, upota kokonaan sinuun ja imiä elämäsi, kärsimyksesi, sovitustasi ja kaikkea mitä olet minua. Ainoastaan elämän vaihto sinun ja minuun voi antaa minulle voimaa tehdä uhri erottamiseni sinusta."

Surullinen äiti! Olet jo kääntämässä päätään Jeesuksen päästä, suutelemassa sitä ja sulkemassa ajatuksesi Jeesuksen ajatuksiin. Voi kuinka haluaisit hengittää sielusi Hänen sisällensä voidaksesi antaa elämän elämäksi.

Surullinen äiti! Näen sinut suutelemassa sammunutta Jeesuksen silmiäsi. Kuinka kärsit, koska ne eivät enää katsele sinua! Voi kuinka usein nämä jumalalliset silmät, kun ne katsoivat sinua, veivät sinut paratiisin iloihin ja herättivät elämää kuolemasta!¹ Mutta nyt kun ne eivät enää anna sinulle katsea, uskot tarvitsevasi kuolla. Syventävä silmäsi Hänen silmiinsä ja ottavat hänen silmänsä, kyyneleensä ja katkeran kärsimyksen, jonka näkeminen niin monista loukkausten, riidelmien ja haluttomuuden luomisen aiheutti hänelle. Äiti, joka on lävistävä kipu! Huudat ja huudat Jeesusta ja puhut:

"Poikani, voi se olla mahdollista, ettei sinä enää kuule minua, joka tulin kiireesti pienimmästä viittauksestasi? Huudan sinulle kyyneleissä ja et kuule minua? O rakkauden voimakas tunteema aiheuttaa suurempaa kidutusta kuin julma tyranni. Sinä olit minulle enemmän kuin oma elämäni. Kuinka voin selviytyä tästä kipusta? Joten jätän kuulemiseni sinun ja vaadin itselleni sitä, mitä korvasi kuullut Passiossi."

Kun puhut näin, äitini, sydämessäsi tunteema kipu on niin suuri, että äänesi petää ja jäädät liikkumattomaksi. Minä armastan sinua, minä armastan sinua! Kuinka julma kuolema sinun täytyy kärsiä uudelleen ja uudestaan!

Surullinen äiti! Jumalallinen tahto toteutuu ja asettaa sinut liikkeelle. Mutta jälleen katsot kuolleen kasvoihin ja huudat:

"Rakkain poikani, kuinka entistä muuttunut olet! Jos rakkauden ääni ei kertoisi minulle, että olet Minun Poikani, Elämäni, Kaikkini, en tunnistaisi sinua. Sinun luonnollinen kauneutesi on himmenemässä, ruusunsuiset poskesi ovat vaaleiksi muuttuneet, valo ja armas, jotka loistivat Sinun kauniin kasvonpinnan päällä ja lumosivat kaikki sinua katsoneet, ovat muuttuneet kuoleman kalpeudeksi. Rakkain poikani, kuinka pahasti olet lyöty! Kuinka kauheita tekoja syntiset ovat tehnyt Sinun pyhille jäsenne! Kuin sinun Äiti, joka on erottamaton Sinusta, haluaisi palauttaa Sinulle entisen kauneutesi! Haluan upottaa Kasvoni Sinuusi ja ottaa Sinut vastaan vastineeksi, jopa poskisleikat, saastumiset, halveksunnan kohtelu sekä kaikki mitä Sinun pyhin kasvonpinnasi on kokenut. Poikani, jos haluat Minua elävänä pysyvän, niin anna minulle kärsimyksiisi, muuten kuolen."

Kipusi, Äiti, on niin suuri, että se uhkaa ylikuormittaa Sinut. Se varastaa Sinulta puheesi. Olet tuhottu, kun seisot edessä poikasi ruumiiden äärellä. Kuinka minun itken sinua! Taivaan enkelit, tule ja nostakaa äitiini ylös! Kipusi on mitätön, vaivojen vedet tulvivat Sinua, totisesti ne haluavat haudata Sinut aalloissaan niin, että Sinulla ei jäänä juuri elinvoimaa. Vain jumalallinen tahto murtuu näistä aalloista ja antaa Sinulle uutta elinvoimaa.

Uusi kerran suutelet poikasi kuolleiden huulia, tunnet katkeruuden sappi, jota Jeesuksen huulet maistivat, ja itkien lähdet:

"Poikani, anna äidillesi vielä yksi sana! Onko mahdollista, ettei enkää kuule Sinun äänesi? Kaikki sanat, jotka puhuit minulle eläessänsi, olivat nuolia, joilla vammasi sydämeni kipuun ja rakkauden. Mutta nyt kun näen sinut kuolleena, nämä nuolet alkoivat liikkua ja tekevät minut kuolemaan uudelleen ja uudestaan, kuin ne haluaisivat sanoa:

'Enkää kuule Sinun Poikasi, enkä kuule sinun miellyttävän äänesi, luomisen Sanojen sointua, joka teki sydämestäni paratiisin jokaisella kerralla kun puhuit sen.'

Nyt Minun paratiisini on kadonnut ja minulla ei ole jäljellä muuta kuin kipujen katkeruus. O Poikani! Haluan antaa sinulle Kieleni elvyttämään Sinun, jotta kertoisit minulle mitä olet kärsinyt kiihkeässä janussa ja sappien katkeruudessa; että opettaisit minua miten sovitus-työt eteenpäin teet sekä rukoilet. Jos kuulen Sinun äänesi rukouksissani ja korjaus-teoissani, niin kipuni on kannattavampi ja sinun köyhä äitisi voi elää kärsimystiesi kautta."

Kipeä Äiti! Nyt näen Sinun olevan kiireessä, koska ympärilläsi olevat haluavat sulkea haudan. Uusi kerran otat Jeesuksen kädet omiksi, painaat ne sydämellesi ja teet niiden vammista sekä kärsimyksistä omanasi. Sitten katselet Jeesuksen jalkoihin, mietit kovan naulan aiheuttamia haavoja ja teet näistä haavoista, totisesti jaloista itsesi omiksi, niin sanottuna, jotta seuraat syntisiä Jeesuksen jaloin ja pelastat heidät helvetistä.

Huolissaan oleva äiti! Nyt näen Sinun ottavan jättäjäisiä Jeesuksen läpivihreästä sydämestä. Täällä Sinä pysähdät. Tämä on viimeinen isku, jota sinun äitisi sydän saa kokea. Kun se haluaa hyppäämään rintasi ulos rakkauden ja kärsimyksen voimasta, tuntee tarpeen tehdä Jeesuksen pyhin sydän omakseen sekä hänen rakkautensa, josta niin moni on kieltäytynyt, hänen kiihkeät toiveensa, joihin ihmisen inhosus ei vastaa, hänen kärsimyksensä ja läpivihreys. Sinä näet syvän ja laajan haavan sydämessään ja painat huulesi sen veren purkautumiseen. Nykyt sinun tuntemaan voimaa itsessäsi tuskallisesta erosta, kun olet saanut elämän häneltä. Jeesuksen yltiöksi ottamisen jälkeen Sinä sallit suuren kiven sulkea haudan.

Mutta rukoilen Sinua, äitiini, kyynelillä: Älä salli Jeesusta poistua hetkelläkään meidän näkömme ulottumattomasta. Odota kunnes olen sulkenut itseni Jeesusseen ottamaan hänen elämänsä omakseni. Voitko Sinä, puhdas ja pyhä, täynnä armahduksia, elää ilman Jeesusta? Enkä minä, heikkous itse, onnettomuus, synnin syvyys. O surullinen äiti, Älä jätä minut yksin! Otta Sinut mukanaan, mutta ensin tyhjennä minut itsestäni niin että voin pitää Jeesusta täydellisesti omakseni, kuten Sinä olet ottanut hänet omaan sydämeseesi. Ota mukaan minun äitisi tehtävän, jonka Jeesus antoi sinulle ristillä. Pane minuhan suurimmassa köyhyysessäni murtuman äidinisydämeen ja sulje minut täysin Jeesukseen sekä Jeesuksen täysin minua.

Sulje mieleni Jeesuksen ajatuksiin, jotta muu ajatus ei pääse sisään minuun; lukitse Jeesuksen silmät omiini, että hän enää koskaan karaisi katseeni ulottumattomasta; hänen kuulemisensa omakseni, että voisin aina kuulua häntä ja täyttäisi hänen pyhimmän tahdon kaikessa; hänen kasvonsa omaksi, jotta kun näen hänen rakkaudesta minulle turmeltuneet kasvonsa, saan sääliä hänestä ja teidän sovituksen. Sulje hänen kieltensä omiini, että voisin puhua, rukoilla ja opettaa Jeesuksen kielillä; sulje hänen käsiänsä omiksi, jotta kaikki liikkeeni ja työni saavat elämän Jeesuksen töistä ja liikkeistään; hänen jalansijaansa omaksi, jotta joka askel minun teidän vie henkiä, voimaa ja pelastusta kaikkiin ihmisiin.

Sulje myös hänen sydämensä omiini ja anna elää hänen rakkaudestaan, pyhistä toiveistaan ja kärsimyksistään. Ota Jeesuksen jääneen oikean kätensä ja anna minulle viimeinen siunaus sillä ennen kuin sallit hänet haudan sulkeutua. Hauda on suljettu.

Sinä alkat poistumaan, mutta pysähdyt paikoillesi, kuten kivettyneenä, jotta voit hyväästi katsoen sanoa viimeisen hyvästit. Äitiini, kipu läpivihreänä, sinun kanssaan minäkin sanon hyvästi Jeesukselle. Itkien kärsimän Sinun seurassa ja pitäen yhtiötä surullisessa eristyneisyydessäsi. Haluan pysyä rinnassasi tarjoten sinulle lohdutuksen sanaan ja sääli katseeseen joka kipuinen hengähdys pääsee rintasistäsi. Haluan kuivata kaikki kyynelesi, ja kun näen voimasi loppumasta, otan Sinut käsivarsilleni.

Nyt yliluonnollisella voimalla Sinä irrotat itsestäsi poikasi haudalta ja palaat Jerusalemiin samalla tiellä kuin tultit. Mutta ei ole vieläkään otettu muutama askel, kun sinä juokset ristiin, jolla Jeesus kärsi ja kuoli niin paljon. Sinä yltiöt sen ympärilleen, ja kun näet sitä edelleen verisen punaisena, kaikki kipu joka Jeesukselle siellä koettiin uudistuu sydämessäsi. Kun enää ei voi pitää kärsimystään hallinnassa, huudat äänekkäin surullisessa kipeydessäsi:

"O risti, miksi olet ollut niin julma Minun Poikani kohtaan? Mitään et ole säästänyt Häntä, kaikkeudessa olen jyrkkä. Et antanut minulle, kipua kärsivälle äidille, antaa Hänelle edes hapan vettä juoda kun hän halusi, ja vain etikkaa ja myrkyllistä gallaa tarjottiin hänen janovan suuhunsa. Oi, sydäneni, kipuun lävistetty, vaivailee! Kuinka olisin rakastanut muuttaa Sydämeni viihdyttäväksi juomaksi kostuttamaan Hänen huulensa ja sammuttamaan hänen janoa, mutta surulliseni minun täytyi oppia että olin hylätty. O julma mutta pyhä risti, sinut on pyhittänyt ja jumalallistettu Minun Poikani kosketus! Muuta se julmuus, jolla kohtelit Häntä armolliseksi köyhille kuolemattomiksi. Minun Poikan kärsimysten vuoksi, jotka Hän koki sinussa, rukoile armoa ja voimaa kaikille kärsiville ihmisille, ettei kukaan menettäisi ristinsä ja vaivanäänsä.² Oi, kuinka arvoisia sieluja Minulle! Ne maksoivat minun Poikan elämän, joka on myös Jumala. Ja minä, Hänen Äiti ja ihmiskunnan yhteisöpelastaja, jätän ne sinulle perinnökseksi, oi pyhä risti! Nyt suudelen Sinua ennen kuin eroon."

Kaatumaton äiti, kuinka paljon sääliä minulla on Sinusta! Jokaisella askellla kohtaa uusia kärsimyksiä. Niiden kasvaessa mittaamattomasti, niiden aallot tulevat yhä katkerammiksi, tulvivat ja upottavat sinut siihen, ja joka hetki ajattelet että täytyy kuolla. Nyt olet tullut paikkaan, jossa kohtasit Jeesuksen raskaan ristin alla väsyneenä, veren valuvana, päässään piikkikruunu, joka osuessaan ristiin kaivautui syvemmälle ja aiheutti kantajalleen kipua. Tässä paikassa Jeesuksen silmät etsivät Sinun armosi kohtaamalla sinut. Mutta sotilaat ajelivat Hänen eteenä estääkseen hänen ja Sinun tämä lohdutus. He päästivät hänet putoamaan, ja joka kerta hän putosi uutta verta vuoti. Äiti, näet vielä nämä veriset paikat, ja heittäen itsesi maahan suutelemaan punaisesta verestä värjäytynyttä maata, kuulen Sinun sanovan: “Minun enkelit, tuletka ja säilytetkää tämä veri, ettei yhtään pisara jalkojen alla raaputa tai pyhitetty.”

Surullinen äiti! Pidän käseni Sinulle nostaakseni sinut ylöspäin ja muistaa että muita kipuja odottaa. Missä tahansa jalkasi astuu, siellä on veren jälkiä ja Jeesuksen kärsimysten muistuttelijoita. Nyt kiirehtää askeliasi ja sulkeudut Ylähuoneeseen. Suljen itseni sinnekin, sillä cenaceli on Pyhän Jeesuksen Sydän. Tässä sydämessä, jossa myös Sinä asut, haluan seisoa Sinun vierellasi tässä katkerimmassa yksinäisyydessä, koska en voi jättää Sinua yksin niin kärsimään.

Autuaton äiti! Olen sinunkin lapsi joka ei voi elää yksin eikä halua elää yksin. Otta minut äidillisiin käsisi, näytä itsesi äitinä, sillä tarvitsen opastusta, apua ja voimia. Katso minun köyhyyssi ja valaista vähintään yksi kyynel minun haavani ylle.³ Jos nähdät minut jopa hajonneena, niin paina minut äidilliseen sydämeesi ja kutsu Jeesuksen elämän takaisin minuun.

Surullinen Äiti, kuinka syvästi minä itken Sinua, sillä sinun kärsimyksesi on puheettoman vaikea! Haluaisin muuttaa koko oleni kieliksi, ääniksi, jotta voisin ilmaista sinulle sympatiaani. Mutta valitettavasti minun myötätuntoani ei ole merkitystä tämän kärsimysedessä. Niinpä kutsuen enkeleitä, kutsun Pyhän Kolminaisuuden ja rukoilen heitä ympäröimään Sinua taivaallisilla harmonioillaan, taivaallisella ilollaan ja taivaallisella kauneudellaan, näyttämään sinulle myötätuntoa ja helpottamaan sinun intensiivistä kärsimystäsi; että he kantaisivat Sinut Jumalan käsivarsille ja muuntaisi kaikki kärsimyksesi rakkaudeksi.

Surullinen Äiti, nyt vielä yksi pyyntö kaikkien ihmisten puolesta ja sinun kärsimysten vuoksi, erityisesti sinun katkerassa hylkäämisesi: Auta minua kuoleman hetkelläni, kun minun köyhä sieluni yksinään, kaikki hylännyt ja tuhansilla pelkoja ja huolista vaivuttama. Tule silloin ja palkkaa minut siitä seurasta, jonka olen sinulle usein elämässäni pitänyt. Tule apuini tähän tuntiin, seisoa minun rinnani ja ajele evilä vihollisen pois. Pesä sieluni synninpesilläsi, peitä minut Jeesuksen verellä, puke minut Hänen ansioillensa, korista minut Hänen kärsimyksillään ja kaikilla teoillansa ja kärsimyksillänsä. Olkoon kaikki syntini pyhitetty Kristuksen kärsimysten voimalla ja sinun kärsimyksillesi, ja olkoon minulle täydellinen armahdus. Kun siten hengäsen viimeisen henkeni, otta minut käsivarsillesi, ota minuut suojasi peittävän viitan alle, piilota minut pahan vihollisen silmiltä, kanta minut lentoon taivaaseen ja aseta minut Jeesuksen käsivarsiin. Hyväksytkö tämän, äitini?

Pyydän Sinua myös korvaamaan seurasta, jonka olen sinulle tänään antanut kaikille kuoleville. Näy itseäsi heidän äitinä, sillä he ovat vaarassa ja tarvitsevat suuren apun. Oi, älä kieltäykää ketäänkään äidillisestä rakkauttesasi ja huolenpitoasiasi!

Viimeinen tervehdykseni: Kun jätän Sinut, pyydän Sinua sulkevan minut Jeesuksen Pyhään Sydämeen. Kun suudelen sinun äidilliset kädet, anna minulle siunaustasi. Amen.

Maria lasta sivulla, kaikille annaka siunausta!

Hajautelmat ja harjoitukset

isä Annibale Di Francia

Kuolemansa jälkeen Jeesus halusi olla haavoittunut keihäällä rakkauden vuoksi meidän. Ja me—pääsemmekö itsemme kaikessa haavoittumaan Jeesuksen rakkautta vai pääsemmekö itseämme haavoittumaan olentojen, ilojen ja omasta kiintymyksestä? Myös kylmyys, synkyys ja mortifikaatiot, sekä sisäiset että ulkoiset, ovat haavoja, joita Herra tekee sielulle. Jos emme otta niitä Jumalan Käsistä, haavoitamme itseämme, ja haavamme lisäävät passioita, heikkouksia, omatuntoa—in a word, kaikkea pahaa. Toisaalta, jos otamme ne Jeesuksen tekemiksi haavojen, Hän asettaa niihin Rakkautensa, Ansionsa ja Muotonsa, jotka tekevät meidät ansaitsevaksi Häntä Suudelmillaan, Halkaisuillaan ja kaikilla taiteilijoiden strategioilla Jumalallista Rakkautta. Nämä haavat ovat jatkuvia ääniä, joita kutsuvat Hänen ja pakottavat hänet asuttamaan meidän kanssaamme jatkuvasti.

Oi Jeesukseni, olkoon keihääsi suojani, joka puolustaa minua kaikilta olentojen haavoista.

Jeesus sallii itsensä laskea ristin varrelta äitinsä käsivarsille. Ja me—pääsemmekö kaikki pelkoni, epäilymme ja huolestumisemme äidimme käsiin? Jeesus levähti taivaallisessa Äidin syliin. Ja pääsemmekö Jeesuksen lepoa heittämällä pois pelkomme ja ahdistuksemme?

¹ Kun Maria, kipua vallassaan, näyttäytyi kuoleman partaalla, hänen Poikansa katse antoi hänelle voimaa elää uudelleen.

² Tämä pyynnö on perusteellinen, koska jotkut ihmiset pilkkaavat Jumalaa ristiin ja kärsimyksessä, vaipuvat epätoivoon ja ottavat itsensä hengen.

³ Ruumiillisia haavoja ja sielun haavoja, sillä erakko on ollut sairaana vuoteessaan vuosikymmeniä ja osallinen Pelastajan kärsimyksessä noin kuudekymmentä vuotta.

Uhraus ja Kiitollisuus