Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen 24 tuntia kärsimyksestä

24 tuntia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen katkerasta kärsimyksestä Luisan Piccarretan, Jumalan tahtoa palvelevan pienen tyttären kirjoittama

† Kymmenes tunti
Kolmelta neljään AP †

Jeesus Caifaan tuomioistuimen edessä, väärin syytetty ja kuolemanrangaistukseen tuomituksi julistetty

Valmistelu ennen jokaista tuntia

Kidutettu ja hylätty Jeesus! Heikko luonto vaatii oikeuksiaan. Mutta jopa unessa on usein katkonaisten rakkauden nousujen ja kärsimyksen purkauksien takia sinun jumalallisessasi sydämessä.¹ Heräämisen ja nukkumisen välillä tunnen vihollistesi antamiasi iskuja Sinulle. Jeesukseni, kaikki hylkäävät Sinut. Onko kukaan ottamaan puolestasi? Uhraan elämäni tarjomaan Sinulle jalansijaa, kun he työntävät Sinua tästä ja toiseen. Nyt kuulen kovaa melua ihmisistä juoksemassa yhdessä pilkkaamassa ja solvaen. Rakas, miksi kaikki ovat sinua vastaan? Mitä olet tehnyt, että he haluaisivat repiä sinut kuin himokkaita susia? Vereni jäädyttää kun näen vihollistesi juonittelevan. Vapina ja olen surullinen, koska en tiedä kuinka puolustaisin Sinua.

Näyttää siltä kuin haluaisit sanoa minulle: "Lapseni, en ole vielä saanut kaikkea valmiiksi. Heroinen rakkaus tekee jokaisen uhrauksen. Rakkaus on arvoiton, olemme vain alussa. Olet Minun sydämessäni. Huolehti kaikesta, rakasta Minua, ole hiljaa ja opi. Veresi, joka jäätynyt säädyn kanssa, tarjoa Minulle tuomaan viileyttä vereniin, joka paloo kuin tuli. Yhdenneksini Sinun, tulevät vahvoiksi ja syttyviä rakkaudesta osalliseksi kärsimyksiisi. Tämä on paras puolustus, jota voit tehdä Minulle. Ole uskollinen ja muista kaikkea."

Rakas rakkaudeni! Vihollistesi tulevat entistä väkivaltaisemmiksi. Kuulen ketjujen kimaltelevan, joilla he ovat sitoneet Sinut niin tiukasti. Tuore veri virtaa ranneistani merkitsemässä polkuaasi.

Nyt Saapuu Caifaan luo. Seisot siellä täynnä lempeyttä, vaatimattomuutta ja nöyryyttä. Lempeyssi ja kestävyyttesi herättävät ihmetystä jopa vihollistasi sydämissä. Mutta raivostunut Caifas näyttää haluavan repiä Sinut palasiksi. Kuinka suuri vastakohta syyllisyydelle!

Rakas, esitään Caifaan edessä eniten tuomittavaksi. Hän kysyy jo todistajilta rikoksistani. Hän olisi tehnyt paremmin kysymällä rakkaudestasi. Toinen syyttää Sinua tästä, toinen siitä. Mutta he puhuvat hulluutta ja ristiriitaisesti. Kun he tekevät syytteensä, sotilaat vetävät Sinua hiuksista, lyövät kasvoisi niin julmasti, että se kajahtaa tuomioistuimessa, pilkkaavat Sinua, antavat iskuja,² ja Sinä kärsit hiljaisuudessa. Kun katsoo vihollistasi, silmäsi valo syttyy heidän sydämisiinsä, ja koska he eivät voi vastustaa tätä katsomista, päästävät Sinut vapaaksi.

Nyt muut ottavat paikkansa pilkkaamaan sinua. Sydämesi lyö niin voimakkaasti, että tuntuu siltä kuin se haluaisi puhjeta kipusta. Mutta Sinä kestät kaiken vihamielisyyden rakkaudella, totisesti, odotat sitä ja uhraat sen meidän pelastuksemme vuoksi. Niin Sydämesi, rauhallisuudessaan, sovittaa häävittelyt, vihan, valheelliset todistukset ja kaiken pahan, joka syyllisyydettömille tahallaan kohdistetaan; se sovittaa myös niitä, jotka loukkaavat, kun heidät provosoidaan ylemmiltä, sekä sielujen pilkkaa, joita on sinulle pyhitetty.

Kun teen samat korjausteot sinun kanssa, huomaan kuinka uusi kipu surmaa herkkää sydämesi, kipua jota Sinä et ole koskaan aiemmin kokenut. Kerro minulle, rakkaani Jeesus, miksi tämä kipu? Anna osallisuuteni kaikkeen, mikä sinua vaivaa. Ja Jeesus puhuu:

"Lapseni, haluatko tietää? Kuulen Pietarin äänen, joka sanoo ettei tunnista minua. Hän vannoo, vannoo valheellisesti ja kieltäytyy minut. Miten, Pietari, et tunnista minua? Etkö muista kuinka paljon hyvää olen tehnyt sinulle? Kun muut päästävät minuun kuolla ulkoisesta kipusta, sinä päätät minut kuolemaan sielun kipuun. Kuinka huonosti olet toiminut, ensin seuraamalla minua kaukaa ja sitten altistumalla vaaraan putoaa!"

Minä kiellätyn hyvyys! Kuinka nopeasti loukkaavat sinua ne, jotka ovat Sinulle kaikkein rakkaimpia! Haluan jokaisen sydämensä lyönnin yhdistyvän Sinun kanssa, jotta lievittääisi kipu, jota Sinä kärsit. Tämän sydämensälyöntini vannoo uskollisuutta ja rakkautta sinulle ja toistaa tuhat ja yhden kerran valalla, että se tunnistaa Sinut. Mutta Sydänesi ei vielä rauhoitu ja etsii Pietaria. Sinun rakastava katseesi, punainen kipuisten kyynelten vuoksi hänen kiellostaan, saa Pietarin pohtimaan itseään ja lähtemään itkien. Kun tiedät hänet turvassa olevan, rauhoitut ja sovitat sielujen loukkaukset, jotka on sinulle pyhitetty, erityisesti niiden, jotka vapaaehtoisesti altistuvat synnin mahdollisuuksille ja putoavat surkeasti sen seurauksena.

Vihamiehesi jatkavat syytöksiään. Kaifas, nähtyänsä ettei kukaan vastaa heidän syytteihinsä, huudaa: “Rukelen sinua elävän Jumalan nimessä kertoaksenne meille, olko liiko Christus, elävän Jumalan Poika!” Ja Sinä, rakkaani, joka aina omat totuuden sanat huulillasi, ottaat majesteettisen ja arvokkaan asennon. Selkeällä ja kuitenkin lempeällä äänellä, jotta kaikki vaikuttuvat, myös pahoista henistä putoavat ikuiselle syvyyksille, vastaat: "Sinä olet sanonut. Nyt ette enää nähdä Poikaa ihmisten istumassa Jumalan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien kanssa tuomitsemaan kaikkien kansojen maailmaa." - Nämä sanat aiheuttavat syvän hiljaisuuden, kaikki vavistaa pelosta. Parin hetken kuluttua Kaifas kuitenkin toipuu itsestään. Vihaamman kuin villieläin, huutaa: "Miksi tarvitseemme vielä todistajia? Hän on Jumalan pilkannut. Hän on kuolemansyyllinen.” Lisätäkseen painoa jumalankieltoisille sanoilleen, Kaifas repää vaatteensa niin voimakkaasti, että kaikki huutaa: “Hän on kuolemansyyllinen, hän on kuolemansyyllinen!”

Kovat sotilaat lähtevät jälleen Jeesuksen luo. Yksi heistä lyö Häntä nyrkeillään, toinen iskee Hänen poskiinsa. Toiset sylkevät hänen kasvoilleen ja potkivat häntä. Heidän tekojensa takia sinä, rakkaani Jeesus, kärsit niin suurta kipua että maa vaivaantuu ja taivas järisee. Rakkas ja elämäni, kuinka he kiduttavat Sinua! Sydämeni on särkyneenä kivusta. Salli minun, Jeesukseni, astua ulos sinun sydämestäsi ja kärsiä nämä loukkaukset paikkasi. Oh, jos se olisi mahdollista minulle, haluaisin ryöstää Sinut vihollistesi käsiensä välistä. Mutta et sitä tahdo. Tämän vaatii ihmiskunnan pelastus ja olen pakotettu alistumaan. Siksi pidän itseni lukituna sinun sydämessäsi. Nään, että Kaifas vetää pois ja jättää Sinut apulaisilleen käteen. Mutta palvoan Sinua ja Siunat minut. Anna myös sieluni mystisen rakkauden suudelman. Jään leimaavaan uuniin sinun jumalalliseen sydämeseesi levätäkseen vähän, pääni kaareutuneena sydämeesi vastaan.

Hajauteluja ja harjoituksia

Isä Fr. Annibale Di Francia

Jeesus, joka esitetään Kaifakselle, syytetään epäreilusti ja altistetaan kuulemattomille kidutuksille. Häntä kysyessään hän aina puhuu totuutta.

Ja me—kun Herra sallii meille hämmentää ja syyttää epäreilusti, katsoommeko vain Jumalaa, joka tietää syntymättömyytemme; vai pyydäköönkään arvostusta ja kunniaa olentoilta? Nouseeko totuus aina huuliemme päälle? Olemmeko kaikelta petoksesta ja valheesta inhoja? Kestämmekö kärsimyksellä pilkat ja sekaannukset, joita olemme saaneet olennoilta? Olemmeko valmiit antamaan elämämme heidän pelastukselleen?

O rakas Jeesukseni, kuinka erilainen olen Sinusta! Olkaahan huuleni aina puhumassa totuutta, jotta ne haavoittavat niiden sydämiä, jotka kuuluvat minua, ja johdattaisi kaiken sinulle!

¹ Sielu on ottanut levähdyspaikkansa Jeesuksen Sydämessä, joten se tuntee mitä täällä tapahtuu.

² Myös siitä, että Kristus joutui sotilaiden kiusaamaksi oikeudenkäynnissä Kaifaksella, kertoo Katharina Emmerich, op. cit.

Uhraus ja Kiitollisuus