Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä Amen. Tänä päivänä, 19:nnen helluntaipäivän sunnuntaina, ruusukkojuhtana, Pyhä Neitsyt Maria sanoo muutaman sanan.
Neitsyt Marian sana: Minä, teidän rakkaimmani äitini, puhun teille tänään läpi halukkaini, tottelevaisinni ja nöyräinen instrumenttiani ja tyttäreni Annen. Rakkaat lapseni, rakkaat uskovani, rakkaat seuraajani ja pieni laumanni.
Rakkaimmani pienokkesi, taivaallinen äitisi ei ole unohtanut sinua. Hän on sinun kanssa, mutta sinut vaivataan kaikilta puolilta, koska sinua ei ymmärretä. Tunnet yksinäisenä ja hylätynä. (Mk 15:34) Sinulla ei ole ketään, joka seisoisi sinun rinnallasi. Enkö sanonut sinulle alusta lähtien vastustusten ja profeettojen aikana: Päädyt jossakin päivänä yksin olemaan, koska mitä kärsit ei ymmärretä. Papiston apostasia on lisääntynyt. He haluavat jatkaa omaa tahtoaan.
Sinulla on erilainen asia, pienokkesi, kuin 'Varoitus'-tapauksessa. Tässä kyseessä on jotain suurempaa: Poikani Jeesuksen Pyhästä uhripäivämessusta, jota lähes kaikki papit eivät enää juhlikaan ja ovat jättäneet poikani, mukaan lukien virkamiehet ylimmän paimenen päällikköön saakka.
Hän on halventanut sinua, pienokkesi, koska hän tietää näistä viesteistä ja profeetoista, jotka olen antanut sinulle. Vain sinä olet lopussa. Kuin madoksi, joka jalkojen alla poljetaan, makaat maassa. (Ensimmäinen Psalmit 22(21),2) He eivät auta sinua nousemaan. Et osaa kuinka kauas olen tullut. Viikkojen ajan päivän ja yön aikana Pelastaja sinussa kärsii Olivetin vuoren tuntien kipuja (Mt 26:56) uuden papiston vuoksi, vaikka et usko sitä. "Papistossa ei ole mitään vikaa," kuten modernismissa sanotaan. Mutta uskolliset saavat leikkeen leipää, koska he eivät huomaa, että näiden modernististen papien sakrilegeja lisääntyy.
Jotkut uskovaiset ovat heidän joukossaan, jotka odottavat Pelastajaa sydämessään niin suurella himolla. Pelastaja armahdus näille pienokkaille ja antaa itsensä heille, ei papien poikien kautta. Hän itse jakaa heille mannan, taivaan leipää, että he voivat jatkaa elämäänsä eikä olla pimeydessä.
Sinä, rakas pikkuni, olet ympäröity syvimmässä pimennössä, koska kukaan ei ymmärrä sinua ja et saa ymmärtämistä. Et voi. He uskovat auttavansa sinua. Mutta se on epätottaa. He sanovat, että ajattelet vain itsestäsi. Kuinka monta ruusukkoa, rakas pikkoviestintä, antoit äidillesi tänään? Koko astia täynnä. Kaiken päivän ajan olet ajatellut ainoastaan Minua. Et jätä aikaa itsellesi. Viikkojen aikana et ole saanut juuri lainkaan unta. Ihmiset eivät usko, että et voi enää elää näin. Kyllä kuin madoksi maassa, kuten jaloin poljettu mato (Ensimmäinen psalmin kirja 22(21),7). Sinussa kärsivä Pelastaja on todella kovaa kurjuutta.
Kuinka raskas tämä maailman näytelmä on muuttunut. Ei kiinnitä siihen huomiota. Vertaa häntä lopun aikojen profeettaan, jolla on täysin erilainen tehtävänsä. Ylhäisryhmä on pieniempi, koska tie on jäykkää ja vaikeaa ja se tulee entistäkin vaikeammaksi. Uskoo ja ei usko. Rakoilee mutta ei riittävästi.
Rakas pikkuni, niin näyttäisi sinun maailman näytelmästäsi, joka pitäisi olla suurin. Olet lopussa eikä tiedä miten tehdä enää. "Näin ei voi jatkua," sanot. Sinä vielä kiinnostut ja teet kaiken, eivätkä vain hämmentääkseen itsesi vaan muiden iloksi, mutta kärsit loppumattomasti. Tiedät, että sanoit kyllä ja olet edelleen siitä vakuuttunut.
Mutta voimasi ovat niin kulumat, että uskot et voi päästä omasta dilemmastasi, omaa olemassasi. Et tunnista enää itsesi. Sielu on demoralisoitunut. Ruumis ei anna mitään. Tauti ajaa toisen perässä ja kysyt itseäsi: "Halusi Pelastaja tämä? Kyllä niin kova kärsimys on. Vaikea kuvitella, että pystyy pitämään siinä. Nämä ovat ajatuksesi, jotka pitävät sinua kiinni. Miksi? Siksi et voi jatkaa ja ei tapahdu mitään eikä ole apua. Tällöin ihminen on lopussa.
Ja nyt, rakas pikkuni, minun tulee ehkä jättää sinut. Äitisi toivoi, että saat apua. Hän on rukoillut ja anellut sinusta, mutta kun väsynyt ruumis on lopussa. Ja tämä hetki on nyt saavuttanut. En voi sanoa sinulle muuta kuin rakkaimmalle äidillesi, että rakkauteni sinuun ja tietäväni, et ole tehnyt mitään paitsi kaikkea, mutta et ole ymmärretty. Ei tänne asti. Ja et saa enää apua.
Rakkaimmalle äidille, se on ohi. Tiedän sen.
Jumalan Äiti: Näin ei voi jatkua. Sinä et noudata ylöspäin, pikkuseni. Joku on ajatellut, että sinä teet niin paljon, leikit. Päästäpä vastakkaista, sinä tuot esiin viimeiset voimasi. Näin ei voida jatkaa, pikkuseni. Nyt loppu on saavuttanut!
Maria lapsineen rakasta meitä kaikkeamme ja anna meille siunauksesi!
Refleksio: Syvästi liikutuneina kyynelein pyysimme Siunausta Äitiä, kutsumme, pyydetään ja rukoilimme Häneltä armahdusta rakkaimmalle lapselleen ja meidän omillemme, koska maailman lähetystyö on jatkuttava. Olemme niin apua tarvitsevia ja heikkoja.
Kaikki elämä oli poistunut Annan ruumiista. Suurilla silmillä hän katsoi kohtaa. Se oli Siunattu Äiti, jolle annettiin nähdä hänet. Hän romahti ja hänen ruumisensa makasi eloton meidän edessämme. Uskoimme että kuolema oli tapahtunut.
Sitten yllättäen ja odottamatta suuri ihme tapahtui! Emme voineet ymmärtää sitä niin nopeasti. Anne katsoi meitä pitkään ja tohisi: "En voi jätä teidät yksin! Olen kuullut rukoilunne." Elämä palasi takaisin. Sitten hän nukkui väsymyksestä meidän käsivarsillemme.
Gloria in excelsis deodorant! Kiitettäköön ja ylistettäköön kaikkivoippa ja kaikivaltaisa Jumala, rakas Isämme taivaassa. Meidän rakkaan Äidin ja Kuninkaan välityksellä tämä ihme on tapahtunut. Tunnustuksen täynnä me kiititimme ja ylistimme Jumalan ja rakkaamme Äitiä, joka oli luvannut meille tähän päiväänsä rukouskruununsa ihmeen. Se tehtiin. Kiitos, kiitos, kiitos kaikille taivaan olentoille.
Taivasten Isä sanoi Annan kautta, että ei ole viestejä taivaasta hetken aikaa, kunnes rakkaimmalle lapselleen Anne on toipunut vaikeista kärsimyksistään. Taivasten Isän mykkyys ilmaisee myös pettymystään ja epäonnistumisensa papillaisiinsa. Tämä on liikuttanut Häntä niin, ettei Hän enää voi puhua. Tämän hän on luovuttanut viestijänsä Annelle.