Kun astuin kirkkoon, Herramme Jeesus sanoi: ”Haluaisin saada sinut jälleen lätsykseni. Sinä olet linnoitukseni. Kun tulet etuni eteen, tunnen itseni paljon vahvemmaksi.”
Sanoin: ”Herra, Sinä olet minun linnoitukseni. Herra Jeesus, kärsit niin paljon, ja tässä olen minä pieni syntinen, mitä voin tehdä puolestasi?”
Herramme Jeesus valitti minulle, kuinka maailman ihmiset loukkaavat Häntä. Hän sanoi: ”Rauhaa ei tule. He voivat yrittää neuvotella rauhasta, mutta mitä tahansa he tekevät, he eivät pääse siitä yhteisymmärrykseen.”
”Kiina ja Pohjois-Korea suunnittelevat pahuutta jälleen, ja Venäjä on heidän rinnallaan.”
Kysyin: ”Herra Jeesus, etkö voi pysäyttää heitä?”
Herramme vastasi: ”En voi pysäyttää heitä, koska heidän suunnitelmansa on täytyttävä. Pidän rauhaa vielä hetken yllä, mutta ei kovin pitkään. Lapset, ette rukoile. Teidän täytyy rukoilla ja rukoilla ja rukoilla ja rukoilla rauhan puolesta.”
”Kun pappi alkaa valmistautua ehtoollisen nostoon ja pyhään ehtoolliseen, haluan sinun palaavan paikallesi. Ja kun otat Minut vastaan, tarjoa Minut takaisin, jotta lohdutat Minua ja voin käyttää sitä moniin eri asioihin, joista he loukkaavat Minua. Kirkkoissani ei kaikki ole hyvää. Maailma synjistyy niin pahasti nyt, ettet voi kuvitella, kuinka ihmiset elävät elämäänsä ilman häpeää, ilman siveyttä. Pelkkää saastaa!”
Herra valitti minulle syvää tuskaansa ja suruaan.
Ennen lopullista siunausta, kun pappi oli vielä kirkossa, näin näyssä kirkon katon äkkiä avautuvan, ja saoin näkeväni taivaan ylläni kaikkine enkeleineen ja pyhimyksineen.
Lyhyeksi hetkeksi olin korkealla taivaassa, ja enkelit olivat kaikki innoissaan ja sanoivat: ”Valentina, me rakastamme sinua, koska kärsit niin paljon Herramme puolesta. Ole rohkea, julista Jeesuksen sanaa. Me kaikki rukoilemme puolestasi, että Herra antaa sinulle voimaa. Ole onnellinen.”
”Tapahtumia on tulossa, mutta se on kuin palapeli.” Enkelit näyttivät minulle palapelin, jonka reunoilla oli mosaiikkipaloja, mutta keskeltä puuttui vielä monia palasia. Nämä palaset täytyy asettaa palapeliin ennen lopun aikoja.
”Kun kaikki on täyttynyt, silloin muutokset tulevat”, enkelit sanoivat.
”Ajattele vain, kuinka me jonain päivänä astumme rauhan aikakauteen. Se tulee olemaan ihmeellinen aika.”
Pyhän messun päätyttyä menin kappeliin rukoilemaan Neitsyt Marian, kristittyjen avun, patsaan edessä.
Rukoilin: ”Oi siunattu Äiti, kunnia Sinulle ja Herra Jeesus. Sinulla on niin kauniita kukkia.”
Hän vastasi: ”Kyllä, ne ovat kauniita ja olen kiitollinen, mutta minä ja Poikani emme ole onnellisia. Kuinka voimme olla onnellisia, kun maailma on niin syntinen? He loukkaavat Poikaani niin paljon. Jopa tässä kirkossa Poikani loukataan.”